— Katsoppas sitä! Eikä ole virkkanut minulle mitään.
— Elä herran tähden anna hänen tietää, että sinulla on vihiä asiasta. Minä olisin aivan onneton —
— Kuinka? Etteikö hän sitten minulle sitä lukisikaan? Mutta sehän olisi —
— Niin, semmoinen hän on. Siellä hän pitää sitä laatikossa lukon takana ja saat nähdä, että hän sen taas polttaa, niin hän on tehnyt ennenkin. Monta monituista näytelmää hän on jo sillä tavalla pannut menemään.
— Hyvänen aika! — Kuule meidän pitää se estää.
— Emme voi. Etkös luule, että minä olen koettanut. Mutta hän on itsepäinen kuin synti.
— Koetetaan yhdessä. Sepä kumma, ettei kaksi naista saisi yhtä miestä taipumaan.
— Ei, elä ajattelekaan —
— Olehan vaiti. Sinä tuot sen nyt ensiksikin tänne minulle luettavaksi —
— Mutta kun hän ei anna!