— Otat sen hänen laatikostaan ja tuot salaa.
— Herra Jumala, en minä uskalla, jos hän huomaa, että se on poissa.
— Minä sen luen muutamassa tunnissa. Ei hän sillä välin ehdi sitä kaivata.
— No, minä koetan. Mutta jos sinä tästä hiiskut sanaakaan yhdellekään ihmiselle, niin olet onneton.
— Elä pelkää joutavia.
Samana iltana hän jo toi sen minulle. Tuli hengästyneenä, punakkana, hermostuneena, vihko nutun alla kätkössä. Minä etehiseen häntä vastaan.
— Joko se on mukana?
— St, st! Onko sinulla vieraita?
— Ei ole ket'ikään. Tule vaan sisään. Tuossako se nyt on?
Minulla oli — kädessäni käsikirjoitus. Luin kansilehdellä:
"Mästarens snusdosa."