Matkustin Tukholmaan. Helmikuun lopussa oli "Tulijoutsen" valmis, jonka ilmestymistä suurlakko osiltaan oli ehkäisemässä. Mutta ilmestynyt se vain joka tapauksessa on.
Aarni Kouta.
Helmi Krohn.
Miten jouduin elämäkerralliselle alalle.
Sattumalta talvella 1912 näin sanomalehtiuutisen, jossa kerrottiin Naisliiton kokouksessa pidettävän esitelmän Isa Aspista. Se herätti mielenkiintoani, sillä jo kasvavana tyttönä olin suurella liikutuksella lukenut tuon nuoren runoilijaneidon surullisesta elämänkohtalosta, ja ensimäinen lapsellinen esitelmänikin, jonka olin pitänyt jossakin raittiusseurassa, oli kosketellut tätä ainetta. Läksin siis kokoukseen, ja ilokseni sainkin kuulla hänestä paljon, jota ennestään en ollut tietänyt. Esitelmän jälkeen aloin kysellä hänestä yhtä ja toista, ja miten olikaan, läsnäolevat jäsenet alkoivat kehoittaa minua kirjoittamaan laajempaa elämäkertaa hänestä luvaten kukin hankkia minulle tarvittavia aineksia. Jonkun ajan kuluttua olikin varsin laaja ainekokoelma minulla koossa ja ryhdyin itse sommittelutyöhön.
Jo aikaisemminkin oli harrastukseni kääntynyt tähän suuntaan, joskin paljoa vaatimattomammassa ja itsetiedottomammassa muodossa. Olin kirjoitellut "Pääskyseen" joukon elämäkerrallisia kuvauksia merkkihenkilöistä ja niin vaatimattomia kuin ne olivatkin, olivat ne herättäneet minussa yhä suuremman intressin muitten ihmisten kohtaloja, heidän taistelujaan ja työtään kohtaan. Ja kun kesällä 1908 sain eräältä läheiseltä ystävältäni laajan kirjekokoelman kaunokirjallisesta käytettäväkseni, kävi minulle selville, että todellisiin aineksiin perustuva työ huvitti minua ja sopi minun luonteelleni monta vertaa paremmin kuin yksinomaan mielikuvituksen pohjalle rakennettu aihe. Todellinen elävä elämä oli minusta paljoa rikkaampaa, ihmeellisempää ja yllättävämpää kuin kaikki ne kuvat, joita mielikuvitukseni saattoi loihtia esille. Ja minä päätin tehdä täyden käännöksen, jättää kaunokirjallinen kirjaileminen ja antautua kokonaan elämäkerralliselle alalle.
Sattuma, jossa näin kuitenkin selvemmän tarkoituksen kuin koskaan ennen, johti sitten ajatukseni Ernst Ahlgreniin, ja synnytti monen vuoden epäröimisen jälkeen "Siipirikon". Ja vieläkin suurempi sattuma, joskin sen alla piilee merkillisin yhteensattuma, mitä kirjallisessa työssäni olen kokenut, on vienyt minut erääseen toiseen aiheeseen, josta tässä yhteydessä on kuitenkin liian aikaista puhua.
Siten monet vähäpätöiset ulkonaiset seikat, ennenkuin olin täydesti selvillä omasta itsestäni, viittasivat minulle tietä ja ohjasivat minua sitä päämäärää kohti, jota nyt pidän varsinaisena ja oikeana alanani.
Helmi Krohn.
Larin Kyösti.