Ester Linnankoski.
ALKUSÄKEET.
Jospa oisin laululintu riemurinta pieni, yöt ja päivät laulelisin, se ois minun työni.
Ettäkö olla laulaja,
voi ajatusta hurjaa,
Väinön kielten soinnuttaja
mökin poika kurja.
Aura, kuokka ja lapio
toverina sulla,
kynä muste ja paperi,
joutavia kuulla.
Isänmaasi palvelus
toimi suuri sulla:
"Saven kääntö, viljelys"
runollista kyllä.
Mist' aate hurja alkuaan,
sen sanoa ma saan:
Runeberg toi hehkuaan
rintaani kaipaavaan.
Siell' tulen sai hän syttymään,
mi ei voi sammua,
vaan saanenko sen leimumaan,
sit' en voi sanoa.
Samaa hehkua ennenkin
moni on tuntenut,
jakanut sitä muillekin,
vaan toivo pettänyt.
Vaan onnetar kun selkänsä
on hälle kääntänyt,
häll' runotarkin lempensä
on lopen salannut.