Vaan asiaa jos tutkitaan
valossa oikeassa,
vastaus selvä löydetään
lauseessa vakaisessa:
Ei ole pakko sisäinen
runojen näiden luoja,
maineen pyyntö turhamainen
se lie ilmituoja.
Eipä vuolten veistäen
runojakaan luoda,
ne ois kun ääni arvoton,
mi eloa ei tuota.
Jospa, Runotar sä jalo,
suosikkisi oisin,
omanani lempes valo,
jotta laulaa voisin.
Yöt ja päivät laulelisin
huolia kansani pois,
säkeniä säihkyttäisin,
jotta säihke valon lois.
Vaan ei suuri lienekkänä
tenho säkenellä,
syttyvi ja sammuvi,
loistain pimeällä.
Onnettaren suosikkina
jos vaan olla voisin,
runottaren lemmikkinä
tulen synnyttäisin.
Niin huomenkoiton uusi aamu toivon sarastaisi, epäilyksen synkkä haamu tyhjään hajoaisi.
Johannes Linnankoski.
Heikki Meriläinen.