Höyrylaivat vievät matkustajan tästä maailman-kaupungin metelistä, ranskalaisen tieteen, teollisuuden ja valtiollisen elämän keskipisteestä, sitte Havre'en. Rautateitä Parisista menee Belgian pääkaupunkiin Brüsseliin (l. Brysseliin), eteläänpäin Bourgognen (l. Burgonjen) viinimaitse Rhone-virralle ja Ranskan paratiisiin, Provenseen (l. Provangsiin), jossa Välimeren kaunis Toulon'in sotasatama on. Lumen peittämistä Pyreneitten vuorista tullaan koillisen Ranskan äärettömille hietalakeuksille ja rämeille (Les Landes), jossa 20 ja 30 peninkulman matkalla ei kasva muita kuin kanervia, petäjiä ja korkkipuita. Sen köyhät asukkaat elävät parhaastaan lampaiden hoidolla sekä pi'in ja hartsin valmistuksella; he ovat mainioita puukenkäin tekijöitä ja taitavia korkeilla puujaloilla lammeissaan kävelemään.
Parisin eläintarha.
Vuonna 1626, Ludvig XIII:sta hallitessa, perustettiin Parisin eläintarha Jardin des plantes (Schardäng dä plangt-) puutarhassa. Sen jälkeen sitä on ehtimiseen enennetty, ja kaipaa nykyään vertaistaan Euroopassa. Joka päivä se on yleisölle avoinna ja sittekin käy siellä joskus päivittäin aina 30,000 ihmiseen. Ne tahtovat ihailla siellä olevia kauniita laitoksia ja merkillisyyksiä. Mekin tahdomme siellä käväistä.
Ajattelepas sanomattoman suurta puistomaista ruohokenttää, jota pienoiset tiehyeet risteilevät! Monta sataa harvinaista eläintä asuu täällä. Jokaisella eläimellä on oma pieni huoneensa erilleen aidatun pienen puutarhan keskellä; siinä se käyskentelee, katsastelee ympärilleen. Käväiskäämme ensin tuossa pensaisessa aitauksessa, oikealla sivulla. Siellä asuu kettu-perhe, joka tähän vuoden aikaan aivan hyvin jo viihtyy Parisin leppoisen taivaan alla. Astukaamme tuon pienoisen majan edustalle, jossa nämä kauniit, leppoiset eläimet asuvat! Ne eivät ensinkään pelkää; ne vakavina vaan suopeilla, mustilla silmillään tarkastelevat ympärilleen, silloin tällöin maistaen sinne ripisteltyä kotomaistaan (Lapin) mieliruokaa — islannin jäkälää. Tässä pienessä puutarhassa, aivan edellisen vieressä, näet kauniita, pitkä- ja silkinhieno-villaisia angora-vuohia aivan arastelemattomina syövän. Katsopas nyt tuota kirjavaa, keltaista ja mustajuovaista kaunista eläintä tuolla etempänä! Se on Zehra. Vastapäätä olevassa aitauksessa on kylmän Islannin kummallisia oinaita. Ne ovat paksuissa tumman ruskeissa eli mustissa turkeissaan. Ne tulevat niin tutusti vastaamme, pistävät kielensä pitkälleen, näyttävät pieniä valkoisia hampaitaan ja syövät mielellään niille tarjotuita leivänmuruja.
Islantilaisten vieressä asuu Astrakhanin oinaita ja lampaita ja niiden likellä taas Javan ylevä hirvi. Solakan, Indialaisen keltaisenruskean metsävuohenkin näemme Sumatralta tänne tuoduksi. Toisessa aitauksessa kävelee kamelikurki-pari ja kummallinen Marabut-hägeri.[14] Ne, jotka maailmassa elävät satojen peninkulmain päässä toisistaan, tavataan täällä parhaassa naapurisovussa.
Nyt me menemme rantahäkeissä asuvaisten petoeläinten luoksi. Kuulepas mikä mörinä! Siell' on karhu Aasian Kamschatkasta. Hänen naapurinsa, myöskin karhu, on tullut kaukaa — aina Cordillerin vuoreilta Amerikasta. Seuraava häkki näyttää tyhjältä. "Eipäs vaan!" — "Etkö näe tuolla nurkassa kahta viheriänkeltaista, säkenöivää tähteä." Ne ovat mustan Javalaisen pantterin tulisilmät. Aivan seinä seinässä tämän kanssa majailee Algerian pantteri. Sen likimäisenä naapurina on jaguaari-pari,[15] joka mielellään antaa auringon paistaa monenkarvaiseen turkkiinsa ja väsyneenä haukoittelee, aukoen avaraa, vaahtoista kitaansa katsojain kauhistukseksi. Nyt tulemme Afrikan ja Aasian jalopeuran ja jalopeurattaren luoksi. Sen perästä me näemme Indiasta Coromandelin ja Afrikasta Senegal ja Kapmaan pilkkuisia ja juovasia hyenoja. Kukas voisi uskoa tuota pientä, sarvilantioista petoa niin kauhistavan väkeväksi, niin hirmuiseksi? Vankalla kepillä luulisi sen voitavan karkoittaa, ja kuitenkin se uskaltaa joskus käydä jalopeurankin kimppuun.
Kääntykäämme nyt toisaalle! Mikä karjunta kaikuu tuolta korkeasta, pyöreästä, aidan ympäröimästä rakennuksesta, jossa kaikenlaisia eläimiä elamoi! ne riippuvat, kiipeilevät ylös ja laskeutuvat alas. Se on apina-huone. Siellä on kiivinnuorta, nuorakiikkuja ja kapeita käytäviä ja tikapuita ympäri kattoa. Nuo iloiset, pitkähäntäiset eläimet kiipeilevät pitkillä käsivarsillaan ja ajavat toisiaan näillä kapeilla käytävillä ihmeteltävällä nopeudella. Kuinka tänne kotoutunut nuoriso samalla riemuitsee! Katsos, kuinka rivakasti nuo naurattavaiset uskaltajat nuoraan nappaavat; kuinka ne nuolen nopeudella niillä pyörivät, pää milloin ylös- milloin alaspäin; kuinka ne nuorissa kiikkuvat; kuinka ne yhdestä nuorasta iskevät toiseen, aina pettymättä! Tuolla kaksi apinaa painii keskenään, mutta kolmas ei sitä kärsi, vaan eroittaa ne toisistaan. Katsos tuota harmaahäntää, joka tahtoo ruskea-häntäistä rangaista! Se hätyyttää sitä. Edellinen kiipeää nuoraa myöten ylös; toinen kerkesi toista tietä pikemmin. Sitte ne rupesivat räystäässä (talon ja seinän liitteessä) kiinniottosille. Ne menivät ympäri katonrajaa semmoista vauhtia, tekivät semmoisia liikkeitä tuossa kapeassa käytävässään, että meitä oikein pyörrytti sitä katsellessa. Ajettava putosi, vaan ei maahan asti; sillä hän iski pudotessaan pitkät sormensa nuoraan kiinni ja laskeutui kiiruusti sitä myöten alas sekä kätkeytyi sitte toisten joukkoon.
Tuolla etempänä Chilin kondori levittelee mahtavia siipiään. Täällä näemme lammikon, jossa Indian, Amerikan ja Afrikan hanhet ja vesilinnut kilpaa kaakottavat samalla, kuin hiljalleen melovaiset joutsenet auringon antavat säteillä lumivalkoisiin siipiinsä. Tuolla punaisessa, Alankomaiden tiilistä monikulmaiseksi raketussa huoneessa asuu suurimmat eläimet, nelijalkaisten ylevimmät olennot. Isokuningas, pitkäkärsäinen norsu, asuu siellä. Kaksi sinervänharmaata tapiiria[16] on hänellä seurustelijana, kavalijeerinä. Näiden likehdällä asustelevat lauhkeat kamelit ja dromedarit. Norsun toisella puolella näet muutamia pöyry-rintaisia ja hirveä-sarvisia puhvelihärkiä. Ne ovat raivossa ja tavan takaa ryntäävät kehikkoonsa, juuri kuin tahtoisivat sen pirstoiksi ruhtoa. Pohjais-Amerikan iso piisonhärkä sitävastaan makaa tuolla kedolla ja pudistelee lyhytvillaista harjaansa, se on kuin sammalinen kallion lohko.
Viimeiseksi tulemme me eläinmaailman jättiläisen, giraffin luoksi; sen Egyptin pascha v. 1827 lähetti Parisiin. Kummallisen vaikutuksen se tekee meihin, kuin se pitkän, suippean päänsä joko laskee alas taikka helposti nostaa sen 16 jalkaa korkean aidan harjalle ja kummallisilla, mustilla, suopeilla ja viisautta puhuvilla silmillään ystävällisesti katsastelee lapsiin, jotka kummastellen ja ihmetellen sitä töllistelevät. Sen koko olento ilmoittaa jotakin satumaisuutta. Kaksi Indialaista härkää (zebusta), kuin karitsaa, leikkii sen vierellä, ne ovat hopeanharmaita, hyvin miellyttäviä ja giraffin rinnalla niinkuin sen sylikoiria. Takana istuu kolme eli neljä papukaijaa, jotka meitä muistuttavat Etelä Amerikasta.
La Cité. (Saint-Louis'in saari).