Tavallisesti tunkeutuu se, jolla on jotakin myömistä, niin kauvas kadulle kuin vaan sopii, että mahdollisimman moni käypäläistä hänen likitsensä tulisi kulkemaan. Lasikauppias laittaa tusinan pahanpäiväisiä lasiaan melkein, kuten voi sanoa, ohitse kulkevaisten jalkain väliin ja työntää aivan rauhallisena punaisen paperin niiden alle, että lasit kauniimmilta näyttäisivät. Jos niistä joku säretään, päästää hän peloittavan melun ja vaatii siitä moninkertaisen maksun. Kalakauppijas, joka kuivia kaloja kärryillä kulettelee, viipyy neljänneksen sekä ylös- että alaspäin rientäväin tiheimmässä parvessa, ja nauraisi jokaiselle, joka kokisi häntä seisauttaa vapaalle paikalle. Näin olisi sadoissa muissa samanlaisissa suhteissa.
Tähän lisäksi tulee maakansaa, latsaroonia,[35] kerjäläisiä, jotka joko levätäkseen ja katsoakseen tahi odottaakseen ansion ja lahjan aikaa, makaavat kadulla poikkipäin, päät seinuksille päin, niin että joskus täytyy niiden ylitse hyppiä. Näille on kadun kivetty niin totuttu lepopaikka, että suurimmassa melskeessäkin he rauhallisina vaan nukkuvat.
Joskus pistää jonkun upsierin päähän marssittaa sotamiehiään aivan kadun leveydellä katuja pitkin. Sitä ei pitäne älykkäästi tehtynä, mutta niin kuitenkin tapahtuu. Jos silloin vaunut ja käypäläiset eivät muuta oikeissa ajoissa sivukaduille, niin käy hullusti; kirouksia miesten suusta ja neitsyt Marian avuksihuutoa naisten puolelta kaikuu kaikkialta.
Neapeli näyttää tavalliseen Pohjolan protestanttiseen kaupunkiin verraten vainion viereiseltä kukkatarhalta. Vaateparsien ja väen moninaisuus täällä on paljoa suurempi. Tosin ne Neapelilaiset, jotka eivät kuulu alhaisempaan luokkaan, pukeutuvat jotenkin meidän tapaamme; mutta sitä heleämpi on lukuisan varsinaisen kansan vaatteus, esim. kalastajain punaiset myssyt ja vyöt, naisten silkkiset kaulahiset, kirjavat liivit ja paidat. Siihen lisäksi vielä tulee sotamiesten loistavat univormut, pappien pitkät mustat juhlapuvut ynnä eri munkkiluokkain vaatteukset. Näihin luetaan myös hengellisten oppilaat — useimmat jesuiittaopistoista —, jotka opettajainsa johdolla pitkissä jonoissa katuja kävelevät, meri- ja maakadetit, lääketieteen- ja haavainsitojaoppilaat, lastentarhain lapset, sairaat, joilla kullakin on vaatteuksensa osa mitä loistavimman väristä. Katsastapas niiden kirjavia palvelijoita, portin vartijoita, joista moni on heleän punainen aina kantapäästä kiireesen saakka; ojennuslaitoslaisia, — keltaisia kuin kanarialinnut ja usein kaduilla työskenteleväisiä — niin saat pienen käsityksen tästä alituisesta "karnevalista"!
Vieraista en vielä ole mitään maininnut: Saksalainen, Englantilainen, Ranskalainen, Hispanialainen, Tanskalainen, Venäläinen, Amerikkalainen y.m.m. kiertelee ympäriinsä ja katsastelee tätä kihisevää elämätä: siellä ja täällä nähdään myös joku muriaani[36] eli kreikkalainen kotoisessa kauniissa puvussaan.
Kreikkaan maa.
Kreikkaan maa on yleensä vuorista. Varsinkin Moreaa niemimaata joka puolelta suuret kalliot piirittävät, ja syviä lahdelmia seuraten suojelevat maata aaltojen hyrskeiltä. Saaretkin ovat vuorisia. Erehdyttäisiin, jos Arkipelagin saariston luultaisiin tarjoavan iloista, ystävällistä ja viheriäistä näköalaa. Ei palaakaan viljeltyä rantuetta, ei myhäilevää tasankoa, ei ystävällistä kylää, ei humisevaa puunlohkoa kohtaa täällä äärettömäin vetten pintain väsyttämää silmää. Tarun tapaisten jättiläispetojen näköisinä kalliot pilkistelevät merestä. Kaukaa katsoen ne näyttävät kyllä viehättäviltä. Sisämaassakin tavataan enimmästi korkeita vuoriharjuja, jotka ovat täynnä solia, syviä rotkoja ja luolia. Ainoastaan harvoissa seuduissa tavataan isompia tasangoita ja vieläkin harvemmissa leveitä laaksoja.
Useimmat vuoret ovat metsättömiä, joten ne näyttävät synkiltä ja autioilta; mutta niiden sisäpuolella näyttää kuitenkin olevan isoja metalli- ja jaloja kivennäis-rikkauksia. Näihin saakka ei niistä kuitenkaan ole paljon lukua pidetty.
Maan luonnollinen muoto, sen lyhyys ja kapeus tekevät isompain virtain synnyn täällä mahdottomaksi. Useimmat järvet eivät myöskään ole laivakulkuisia. Paikoin on kyllä useita lähteitä, vaan paikoin taas suuri veden puute. Kesillä kuivavat useimmat purot, jotka taas sadeaikoina vuoritulvista yli ääriensä paisuvat.
Maan luonnollinen hedelmällisyys on hyvin erilainen, kuitenkin vaan ani harvoissa kohdin oikein tuottoisa. Sitä vastaan tavataan, varsinkin vuoriseuduissa, varsin monta kuivaa maakaistaletta. Taidon ja ahkeruuden apu maan parantamisessa täällä ei ole vielä tehnyt sanottavaa. Yksin merenrantaiset hetteikötkin, joista voisi saada mitä hedelmällisimpiä vainioita, saavat olla terveydellekin vaarallisessa tilassaan, tahi korkeintaan niitä paikka paikoin käytetään riisin viljelymaina.