Varsinaiset kaupungin kadut ovat hyvin tilavia ja suorissa kulmissa toisiaan kohtaavaisia. Ne ovat joko poikkipäin asetetuilla lautasilloilla varustetut, eli myös maantien tavoin hiekoitetut, mutta ei koskaan kivitetyt. Tämän kaupungin rakennukset ovat mitä erilaisempia. Yksi on punaiseksi eli valkoiseksi maalattu, puupyörillä eli teloilla oleva puumaja; toinen suuri yksi- eli kaksikertainen puurakennus, kolmas komea kivirakennus — useimmat tasaisella katolla eli nelikulmaisilla päädyillä, joista ne saavatkin omituisen näön; voipa tuolla vielä nähdä suuren rautaisenkin huoneen, ikäänkuin ampiaisten jättiläispesän. Mutta kaikki nämä huoneet, puusta, raudasta, kivestä eli kankaasta ja jotka aivan sekaisin siellä seisovat, ovat kuitenkin yhdessä suhteessa samanlaisia: ne ovat melkein kaikki puoteja eli makasiineja.
Täällä tuoksuavat mitä suloisimmat hajut, siellä loistavat kaikenlaiset metallitavarat suurissa kasoissa — erinomaisia siistin tekonsa ja kiiltonsa suhteen. Täällä on suuri varasto kalliita, kaikenkuosisia vaatteita — paidasta päällysnuttuun, lipposista aina hattuun asti.
Siinä maassa, jossa pesu on niin kallista ja josta laivalastittain likaisia vaatteita lähetetään Kiinaan ja Sandwich'in saarille pestäväksi, ei kannata vanhoja vaatteita korjailla. Jos kenkä hajoaa, nuttu vähän repiää eli housut vähän rikkoutuvat, jos paita vähän likautuu, ja jos ei tahdo — jonka kuitenkin kyllä voisi — niitä enää pitää, saa ne nurkkaan heittää, sillä niitä ei korjata. Silloin ohjataan askeleet vaatekauppaan, josta puhtaana ja siistinä palataan, ja se ei maksa enempää, kuin vanhain korjaaminen eli peseminen. Toisin paikoin kadut ovat ruokatavaroilla, hedelmillä, rautateoksilla, kaikenlaisilla Kiinan tavaroilla eli Euroopalaisilla kaluilla suletut; sillä ne ovat hajallaan huoneiden edustoilla. Ravintolat ja virvoituspaikat lähettävät joka askeleella viehättäviä höyryjään nenään, ja melkein jokaisen kadun kulmassa on seinäin vierille laitettu herkkupalojen kauppapaikkoja, joissa vietteleväiset juomat, höyryäväiset tee- ja kahvikannut vaatekaton alla odottelevat nauttioita. Kaikkialla kuullaan piljaardi-pallojen kolinaa, keili-pallojen jyrinää ja huutokauppiasten painuneita ääniä, jotka enimmän tarjoavalle tavaroitaan myövät. Lontoossa ja Parisissa on yleensä kaikilla määrätty muoto ja yhtäläisyys, joku kansallinen luonne, joka kaikkialla kuvautuu. Mutta täällä on väkeä kaikista kansoista. Täällä nähdään Kiinalainen avarassa puvussaan ja leveine hattuineen, joka näyttää auringon varjostimelta, hiuspatukoineen ja paksupohjaisine kenkineen; Euroopalainen keikari uusikuosine, kirjavine koristuksineen, ylpeänä kullan huuhtoja ylämaasta, joka näyttää hyvin ryöväriltä liehuvine hiuksineen, pitkine partoineen, suurine saappaineen ja rikkinäisine vaatteineen. Täällä nähdään myös siistejä ja hienopukuisia tukkukauppijaita (tavallisesti Saksalaisia) nöyristelevän; merimiehiä, jotka rauhallisina tupakkia suussaan vanuttelevat, ja hattu niskassa, kaulaliina huolimattomasti rinnalle solmittuna, kasvot voimallisista vahvistusaineista välkkyväisenä kaduilla käyskentelevän. Lyhyesti: San Francisco tarjoaa mitä kirjavimman kaikenlaisuuden, ja joka ei ole nähnyt sitä vilinää, kuullut sitä meteliä, ollut todistajana siinä sekamelussa, joka kaikkialla ilmestyy, hän ei voi parhaimmistokaan kertomuksista siitä saada käsitystä.
San Francisco tekee kuitenkin huonon ja vastenmielisen vaikutuksen. Kaikki osoittaa päivän ja hetken kiiruutta, voitonhimoa, petosta ja kärsimistä. Täällä ei ole muuta pakoittajaa, kuin raha, ei mitään niin arvoisaa, ei mitään niin etsittävää, kuin kulta. Kullan loisto kaikki voittaa. Se on tosi, ett'ei voida olla näkemättä sitä suurta ja ihmeteltävää, joka täällä ihmisten toimeliaisuudesta puhuu; mutta jos kysytään perustusta, jolle kaikki tämä on rakennettu, saadaan kaikkialta vastaus — mammona, jonka palvelukseen ihmiset alentuvat ja koko itsensä ja ikänsä uhraavat.
Kiinalaiset.
Viimme aikoina on "Keskinen valtakunta" alkanut poikiaan lähetellä Uuden-maailman rannoille. Kalifornian kullan maine houkutteli sinne joukon Kiinalaisia. Laiva, jonka piti Kaliforniaan mennä, nosti Hongkongin satamassa lippunsa, jossa luettiin sana "Kinschan" (kultavuori) ja pian tulvasi valtahimoisia laiva täyteen. Nämä nousivat maalle San Franciscossa ja siitä levisivät sen ympäristölle, jossa ne löysivät suopean ilmaston, kuin kotimaassaan. Täällä he siis pian tulivat malttamattomiksi, mutta samalla herättivät suurta harmia varsinkin valkoisten alhaisemmissa luokissa. Kiinalaisilla on, nimittäin, monta hyvää ominaisuutta. He ovat hiljaisia, suuttumattomia, rauhallisia, nöyriä ja hyvin kohtuullisia vaatimuksissaan, sekä samalla oppivaisia, käteviä ja toimellisia, ahkeria ja kestäviä työssään, vaikka päällysmiehettäkin toimisivat. Heillä ei ole suurta ruumiinvoimaa ja sentähden he eivät voikaan päivässä tehdä yhtä paljon työtä, kuin yhtä moni valkoihoinen eli Neekeri kyllä valmistaa; mutta mitä voimassa puuttuu, sen he ahkeruudellaan ja kestäväisyydellään palkitsevat. Kiinalaiset eivät halveksi semmoistakaan työtä, johon valkoiset pitävät itseään liian hyvinä; semmoinen on esim. katujen lakaiseminen, ryysyjen kokoileminen j.n.e. Palvelijoina, keittäjinä, pesijöinä, kattilan paikkaajina j.n.e. ovat he valkoisia etevämpiä. Etevämpiä ovat he myös pelto- ja vuorityössä sekä rautatien tekemisessä. Yksi ja toinen Kiinalainen on myös kauppamiehenä ja ravintolan isäntänä.
Heidän elämänsä vaatimukset ovat hyvin pienet. He tyytyvät neljänteen osaan valkoisten päiväpenningistä. He ovat kohtuullisia ruoassa ja juomassa ja tarvitsevat ainoastaan pienen tilan asuakseen.
Minkätähden Kiinalaiset ovat valkoisille ihmisille harmiksi? He elävät itsekseen; heillä ovat omat myömälänsä ja huvituspaikkansa; valkoisten kanssa heillä ei ole mitään tekemistä, jos eivät ole siihen pakoitetut. He ovat epäluuloisia ja viekkaita, sekä pettävät Euroopalaista silloin, kuin vaan voivat. Taitoaan Kiinalainen usein käyttää rahan tekemiseen. Sen ohessa hän on kiivas pelaaja. Hänellä ei näytä olevan kehenkään luottamusta. Hän jättää isäntänsä kohta, jos toinen lupaa hänelle vähääkään suuremman päiväpalkan. Hänen valallansa ei ole sitovaa voimaa. Muutamista penneistä todistaa hän väärin. Kalifornian Kiinalaisilla ei ole mitään perhe-elämää. Naisia siellä on vähän ja mitä huonoimmassa maineessa.
San Franciscossa heillä on oma kaupungin osansa. Se on kaupungin keskessä. Siellä on huoneita ja kujia, katoksia ja hökkelejä, jotka haisevat lialta ja joissa kihisee syöpäläisiä, kuin muurahaisia pesässään; maa ei ole ositettu, jonka tähden asumukset ovat tuoreita ja terveydelle vahingollisia. Kaikkialla kaduilla ja huoneissa, kellareissa ja maakuopissa, holveissa ja katoksissa vilisee näitä keltaisenkalpeita Aasialaisia, joiden kasvoissa kurjuus kuvastuu. Oven päällä riippuu leipä, johon Jumalan nimi on kirjoitettu, pelihuoneita on paljon. Niiden vieressä on muiden paheiden pesiä, ja varkailla on pesänsä keskellä tätä inhoittavaa paikkaa.
Useilla Kalifornian Kiinalaisilla on alammainen asento. Suuri osa nimittäin sinne muuttaneista on menomatkansa maksut joltakin herralta lainannut ja siten joutunut heidän palvelukseensa, jossa heidän täytyy olla niin kauvan, kuin velka on maksettu. Niillä taas, jotka omilla varoillaan voivat sinne matkustaa, on itsenäisempi asema.