Maailman menoja.
(Uhland).
Ma iltasilla ainian Kun yksin kuljesken, Weräjän suussa seisovan Näen tyttö-tyynösen'; En koskaan häntä kutsunut, Miten lie siihen sattunut.
En syytä tunne tuohonkaan, Kun suuta hältä saan. En pyydä mie, ei anna hän, Waan ei vastustakaan. Kun suu se suulle pyrkivi, Ken hullu tuota estäisi!
Kukkaista tuuli tuuvittaa, Ei kysy: lemmitkös? Janoopi ruusu kastetta. Ei sano: antaos! Näin lempii toinen toistahan, Waikk' sit'ei virka kumpikaan.
1858.
Jos kuolisin — — —
(Hervegh).
Jos kuolisin kun ilta kultineen, Ja niinkun päivä loppu-koitollansa — Suloa voi näin vaipua uneen! — Syliin ijäisyyden vajoisin kanssa!
Jos kuolisin kun tähti taivahan, Heloittain hohtavilla loistehilla; Niin tyyneen toivoisinki hukkuvan Sinertävillä taivahan selillä.