Päiväpaisteell' astuissani Warjo vieress' astuvi, Ei se musta, pimeäinen Luovu koskaan luotani.
Josko poies paennenki Iloisien joukkohon, Suru sielläki sydäntäni Puree, kalvaa ponneton.
Tulis yö ja auringoisen Tulet tuimat sammuttais, Warjo synkkä vierestäni Silloin kohta katoais.
Tulis Tuoni toivottuni Weisi rauhan majoihin, Nukkuessain nurmen alla Nukkuis musta murhekin.
1860.
Italian herääminen.
Kah kuin Etnan kupehessa Kukat, ruohot rehottaa; Työmies viinatarhasessa Pelvotonna rallattaa. — Kivisissä Kahlehissa Tuli nukkuu vankina.
Raskaan kiviriippans alla Ehkä on jo sammunut. — Ei! — se miellä vihasalla Pohjaan vaan on painunut. Siinä riehuu, Kuohuu, kiehuu, Keittää julmaa kostoa.
Kah — jo vuori puhkeaavi — Päiväks muuttuu musta yö, — Tulipatsas kohoaavi, Pilviin leimahellen lyö, — Kallioita, Lohkareita Ilmaan lentää, sinkoilee.
Kuule maasta jyrinätä! — Manner vahva vapisee; — Meri säikähtäen tätä Paikoiltansa pakenee. — Wiinatarhat, Pellot parhaat Laava peittää laineillaan.