Tuokko:
Wilhelm Tellin kuolema (Uhland.) Syyslaulu (Runeberg.) Kanteleeni (Thomas Moore.) Iltasella (Thomas Moore.) Nuori runoilija (Thomas Moore.) Äl' unhota hautoja urhoin (Thomas Moore.) Kannel Taaraan linnassa (Thomas Moore.) Maan jako (Schiller.) Nuoren sotijan ero kodistaan.
Lauluin kaipaus.
Lauloi ennen laululaumat, Sulomielin soittelivat Äänellä helisevällä. Kuminalla kultarinnan. Lauloit puussa, lauloit maassa, Lauloit luonnon laaksoloissa, Lauloit päivistä pahoista, Lauloit päivistä hyvistä. Lauloi ennen laululinnut, Kultarinnat kuikutteli Suomen suurilla saloilla, Kaunihilla kankahilla, Lauloit vierillä vesillä, Vetten päällä veisasivat Kesän kaunihin ajalla, Ajalla suven suloisen; Soitot kaikui kankahille, Laulut laaksoihin leveni; Sit' oli korvin kaunis kuulla, Ilo meidän mietiskellä. — Ei nyt laula laululinnut, Kultarinnat kuikuttele, Josta laulu luonnon saisi, Ilo soittohon sopisi. Halla on pannut laulun luonnon, Kylmä laulajat lumonna, Pakkanen pojes ajanut, Talvi jättänyt jälelle Varpuset valittamahan, Tijaiset tirisemähän, Harakat hatsattamahan. Mut on tuolla toisiakin Lintuja liriseviä, Soman laulun laativia, Uutta ääntä antavia Tuossa siistissä salissa, Hyvin sievässä häkissä Ilona asujamilla. Net linnut, lihavat linnut Eivät Suomea selitä; — Vieras kieli, vieras mieli! Ei se luonto laulussansa Suomen luontohon sopisi. Siis ne laulut laulajoitten Eivät kai'u kunnahille, Eivät laaksoihin levene. Jos kerran kesä tulisi, Saisi Suomiki sulonsa, Isänmaammekin ilonsa, Luonto loisi laulurinnat, Suomen mieli, Suomen kieli Soisi soittoja somia, Jotka kauvas kaikuisivat Oman Suomemme sulona Ilona imantehena!
Aikain muuttuvaisuudesta.
Ajat aina muutteleksen Sekä vuodet väisteleksen Niinkuin Salomo sanopi. Koko luonnon valtakunta Ain' on muutosten alainen. Aika asettaa asiat, Aika laitkin laittelepi, Aika muuttavi monarkit, Valtakunnat vaihtelepi. Aika linnat liittelepi, Aika vallit vahvistapi, Myöskin muuttapi muruiksi. Aika kaupungit kutopi, Aika poroks polttelepi. Aika sytyttää sodatkin, Aika riidat ratkaisepi. Aika kansat kasvattapi, Aika mullaks muuttelepi. Aika kaikki kääntelepi, Kaikki paikat kallellensa, Mailmanki mahtinensa Muuttelepi mullinmallin. Aika muuttanut minunki, Tieni monenmutkaiseksi, Kun olen elänyt ennen, Vaeltanut vaivan kanssa Ylös ja alas mäkeä. Aika antoi onnen mulle, Aika antoi aika käellä, Aika antoi arvon mulle, Aika arvoni alensi. Kyllähän minäi kykenin Nuotallen nuorempanani, Vaan nyt vanhana vapisen, Voimatoinna voivottelen. Aika kummasti kulupi, Aikalaillansa ajelee, Aika viepi vuodet kaikki. Aika viikot vierettäpi. Aika arvon ansaitsepi, Aika kaikki kirjottapi, Aika Amenen sanopi.
Pojat tytöille.
Tytöt hyppi, helmet helkki, Nuorten miesten silmät välkki, Nuoret miehet laulamaan: Jos oisit maassa mansikkaisna, Maan povessa puolukkaisna, Söisin sun sydämehein.
* * *
Riika, piika parka, Meni aivan varhain Laumaans katsomaan. Käkilinnun kuuli, Vaikk' ol' raskas tuuli Oksall' kukkuvan, Kuudest' käki parkas, Siitä Riika arvas Naimavuotensa; Itkusuulla huusi: Pitkää vuotta kuusi Miestä odottaa!