"Se on varmaanki ratsashevonen, mutta ei Tanskan hevonen eikä kuninkaan ratsaskalut. Ehkä mies onkin, kun oikeen mietitään, ruotsalainen vakooja. Hän ratsastaa suoraan linnaan… kuule palvelia."
Semmoinen tuli heti sisään ja sai käskyn ottaa selvän siitä oudosta miehestä, joka tuli tiellä ratsastaen.
Palvelia meni ja palasi heti sanomalla, että se oli lähettiläs toiselta seudulta, joka toivoi saavansa puhutella itse nimismiestä.
"Minä käskin hänen sanoa asiansa", jakoi palvelia, "mutta se, arveli hän, ei koske minua, vaan itse isäntää."
"Se ei ollut tyhmästi sanottu", muistutti herra Werner; "onko hän tanskalainen?"
"Yhtä hyvä tanskalainen kuin minäki", vakuutti palvelia.
"Mene sitte takaisin ja kysy, kuka hän on ja mistä hän tulee!"
Palvelia meni ja kun hän seuraavalla kerralla palasi, piti hän kädessään kokoon käännettyä pergamenttia.
"Kirje", sanoi nimismies.
"Ihmettelen juuri, mistä se mahtaa olla."