"Tiberius", ähkyi musta. "Julmasti on minua kohdeltu ja pidelty pahemmin kuin koiraa."
"Käsitän, ja siksi olet lähtenyt karkuun."
"Niin, Massa, kun minua on ruoskittu aivan syyttä."
Hän alkoi huoata ja itkeä. Säälini tuli aina vilkkaammaksi. "Mitä voin tehdä sinun hyväksesi?" kysyin minä.
"Oi, ottakaa minut mukaanne", rukoili hän.
"Minä purjehdin New-Orleansiin niin pian kuin pääsen kirotulta matalikolta. Sinne en voi mitenkään ottaa mukaan karannutta orjaa, jonka laillisesta omistamisesta minulla ei ole todistusta."
Hän näkyi sen käsittävän ja mutisi: "jospa vaan olisin tuolla toisella puolella!"
"Arkansasissako?"
"Niin, Massa, sinne voisin helpommin paeta."
"No, sen kyllä annan sinun tehdä, kun vaan saamme laivamme irti jälleen."