Silloin kuulimme ruokoisesta suopensaistosta valittavan ruikutuksen ja sen tiheiköstä hoiperteli esiin nuori neekeri, joka eriskummallisinten viittausten ja nöyrimpäin kumarrusten kautta näkyi pyytävän suojelustamme.
Siinä toivossa että häneltä kuulisimme jotakin tarkempaa paikkakunnasta, viittasimme hänelle ja huusimme, että hän vaan rauhallisesti tulisi luoksemme alukselle.
Niinpä hiipi hän läähättäen laivallemme ja me nostimme hänet laivalle. Kauhean uupuneelta ja kurjalta näytti hän. Me virkistimme häntä oitis ruoalla ja juomalla. Sitte otimme hänet lähemmän kuulustelun alaiseksi.
"Sinä olet kai kotoisin näiltä seuduin?" kysyin. "Tietysti orja?"
"Niin, Massa", änkytti hän neekerin murretulla englanninkielellä.
"Kuinka kaukana sijaitsee lähin viljelys täältä?"
"Noin parikymmentä englannin peninkulmaa."
"Kuka on herrasi?"
"Herra Drouot toisella puolen Yazoo'ta."
"Mikä nimesi on?"