"Neljäsataa säkkiä."
"Hm, hm! Surkuttelen teitä, herra. Minulla on kuusisataa säkkiä omenoita lastiruumassa ja toivon pääseväni ensimmäisenä New-Orleansiin. Kaiken ikäni täytyisi minun harmitella, jos teidän nopeampi aluksenne sinne ensin saapuisi. Siksipä onkin minulle kovin mieluista, että te istutte kiinni ettekä voi päästä irti. Älkää panko pahaksi, Mr Colley! Koska olette kilpailija omena-asioimisessa, en voi teitä auttaa, sillä se olisi aivan vasten omaa etuani. Jokaisella on oma suu lähinnä!"
Ja sitte huusi hän miehilleen: "Kääntäkää peräsin! Me olemme jo liian kauan viipyneet täällä."
"Kerrassaan oikea yankee-lurjus!" murisi Jim Brewer vihan vimmoissaan.
Muutkin huusivat hänelle kilvan yhtä mieluisia koristusnimiä, sillaikaa kun lastivene eteni meistä. Se vaan ei näyttänyt häneen ensinkään koskevan. Hän ei pitänyt meitä sanankaan arvoisena. Pian oli hänen aluksensa hävinnyt näkyvistämme.
Uudestaan ponnistelimme kaikin voimin turhaan. Meidän ei onnistunut saada irti suoperäiseltä matalikolta venettämme ja jälleen syvälle vedelle. Sen ohessa oli, vaikka jo olimmekin lokakuussa, näillä eteläisillä seuduin polttavan kuuma, ja lämpö lisääntyi yhä sen mukaan kuin aurinko nousi. Myöskin moskiittoparvet ja muut läheisen suomaan hyönteiset tekivät kanssamme ikävällä tavalla tuttavuutta.
Brewer sanoi, osotellen itään: "Luulen että erämaan takana, Yazoo-virran yläjuoksulla on eräitä kreoolien viljelysmaita, heidän väkevät neekerinsä olisivat ehkä avuksi meille."
"Siihen herrat kreoolit tuskin suostuvat", vastasin minä. "Nämä neekerinruoskijat ovat meille pohjoisvaltiolaisille sangen vihamieliset. Luultavasti asuvat he myöskin liika etäällä täältä; jos heitä tahtoisimme tavata, voisimme helposti eksyä näihin suo- ja erämaihin. Parempi on odottaa seuraavaa ohikulkevaa jokivenettä. Uskottavasti siinä kumminkaan ei ole taas mikään konnamainen yankee."
Ystäväni täytyi myöntyä huomautukseni todenmukaisuuteen.
Olimme ehkä noin kaksikymmentä askelta Missisippivaltion rannasta. Vesi jokiveneemme etukeulan puolella oli tässä niin kovaliejuista, että melkein kuivin jaloin saattoi nousta maihin, jos vaan uskalsi reima hypyn.