"Oho! Täällä teillä ei ole mitään tutkittavaa. Me olemme täällä vapaalla Missisippillä, ja minä olen herra näillä minun laudoillani."
"Minä olen Yazoo-kihlakunnan tuomari", sanoi Girard. "Te olette tarttuneet minun piirikuntani jokirajalle. Minä, lain edustaja, vaadin kunnioitusta, herra!"
"No, tuomari, tulkaa te yksin laivalle."
"Koirien kanssa."
"Ei suinkaan, ilman petoja!"
"Kas vaan, hyvä mieheni, näyttää varmalta, että luulette viekkaudella voivanne kiehtoa minut. Jos teillä on karkulaisneekeri laivassanne piilossa, niin kyllä nämät kunnon elävät hänet oitis löytävät. Siis —"
Hän usuutti kiivaasti verikoiria kiipeemään laivan kannelle.
"Pidä varalla, Jim!" kiljasin.
Me kohotimme kumpikin panoksessa olevat pyssymme. Toinen koira hyppäsi liika lyhyeeseen ja putosi veteen, toinen jäi etukäpälistään riippumaan kannen reunaan. Minä laukasin pyssyni sen vaahtoavaan kitaan ja musersin sen pääkallon. Samalla aikaa tähtäsi Jim varovasti ja ampui alhaalla vedessä pulikoivaa toista koiraa.
"Sen saatte kalliisti maksaa!" huusi uhaten tuomari.