"Ei mitään syytä!" huusi hän. "Hyvä herra, minä pyydän, ei mitään tarpeettomia kohteliaisuuksia! Me tulimme aivan sattumasta rannalle ja huomasimme, mitä tapahtui. Silloin ajattelin: seis, tässä on pieni asioiminen tarjolla."
"Kenen kanssa minulla on oikeastaan kunnia keskustella?"
"Arvoisa laivuri, kuule se: minä olen Simon Teach, Missisippin erämaitten herra!"
Olimme siis joutuneet yhteen sen ajan kaikkein pahamaineisimman virtarosvon kanssa. Olimme jo ennestään kuulleet hänestä monta ihmeellistä asiaa ja urostyötä; mutta nyt näimme hänet ensimmäisen kerran.
"Miksi nuo kaksi kreoolia uhkasivat?" kysyi hän.
"Niin, he syyttivät minun ryöstäneeni heiltä neekerin", vastasin minä.
"Ahaa!"
Hän kääntyi tilallisten puoleen ja sanoi kohottaessaan leveälieristä hattuaan: "No, kentlemanit, nyt joutuun! Meidän tulee nyt sopia lunnasrahoista. Tarjotkaa!"
"Vaatikaa!" sanoi synkästi Drouot.
"Tuhat dollarsia miehestä."