"Sanoinhan minä sen!" huomautti ensimmäinen perämies. "Aivan niin tapahtui, kuin minä ennustin."
"Mutta olihan meidän välttämättömästi saatava vettä", intin minä. "Ja sen tarkoituksenhan me saavutimme, emmekä siis tehneet tyhjää matkaa."
"Se oli rohkea teko ja hyvin onnistui", lausui kapteeni. "Lähettäisin mielelläni noille mustille roistoille muutamia kartessi-laukauksia, mutta meillä ei ole siihen varusteita."
"Ainakin on päälurjus, joka polki jalkoihinsa minun putelini lasisirpaleet, saanut rangaistuksensa", sanoin minä naurahtaen. Tuuli kiihtyi. Levitimme kaikki purjeet ja suuntasimme matkamme etelään. Ihmis-syöjäin saari jäi pian näkyvistämme. Onnellisesti saavuimme jonkun ajan päästä määräpaikkaamme Sydneyhin.
2.
Kolme vuotta myöhemmin oleskelin minä Tahiti-saarella, sen pääkaupungissa Papeetessa. Olin eronnut entisestä kapteenistani ja laivastani. Olin myös ollut arveluttavasti sairaana ja tahdoin nyt saada virkistystä Tahitia ihmeen ihanassa ilmastossa. Rahaa oli minulla runsaasti, sillä säästöni nousivat lähes 4,000 markkaan.
Mutta oltuani siellä neljänneksen vuotta ja saavutettuani jälleen voimia ja terveyttä, alkoi minua siellä vähitellen ikävystyttää. Kun on toimintaan tottunut, niin ei jouten-oloa voi kauvan kestää, vaikkapa olisi paratiisin ihanuudessa. Ikävöin jälleen siniselle ulapalle ja pirteään laivaelämään ja aloin kuulustella sopivaa paikkaa.
Tahitilla oleskelee useinkin merimiehiä, jotka ovat jääneet sinne nauttimaan suloista jouten-oloa, kunnes rahanpuute pakottaa heitä taas etsimään ansiota. Opin siellä tuntemaan erään Yves-nimisen miehen, joka oli ollut ensimmäisenä perämiehenä jollakin englantilaisella laivalla ja nyt piti samallaista tyhjäntoimittajan virkaa kuin minäkin. Hänelle lausuin minä kerran ravintolassa, jossa tapasimme, että minun mielestäni laiskuus on kaikkien paheiden alku ja että minä halusin jälleen mitä pikemmin päästä merelle.
"Minä olen aivan samaa mieltä", sanoi Yves. "Minäkin halajan laineille, mutta tällä kertaa omaksi hyväkseni sekä niiden hyväksi, jotka tahtovat liittyä minuun."
"Mikä on Teidän tuumanne?" kysyin minä vähän ihmeissäni.