Hän otti kaulahuivistaan kultaisen kantaneulan, joka oli taidokkaasti koristettu hyvin kauniilla helmillä, ja näytti sitä minulle. Sitten veti hän taskustaan tupakkarasian, joka oli silattu kiiltävällä simpukankuorella.
"Nämä helmet ja simpukankuoret ovat viimeinen jäännös sievästä aarteesta, joka kerran oli minun omani", selitti hän. "Mutta minä tiedän, mistä tätä tavaraa on vielä enemmän saatavissa, minä nimittäin tunnen rikkaan simpukkakarin eräällä tienoolla Austraalian saaristoa, jonne laivat vaan aniharvoin joutuvat."
"Ja sinne aivotte?"
"Sinne."
"Vie sun turkanen — se on hyvin viettelevä tuuma!"
"Olisiko Teillä halua päästä osalliseksi? Minä rupean kapteeniksi, Te perämieheksi."
"Tunnustan, että minussa on syntynyt tuntuva halu."
"Voitteko panna 500 dollaria etukäteen tähän toivottavasti hyvin tuottavaan yritykseen?"
"Sen voin, niille paikoille juuri on minulla vielä säästöä. Mutta pitäisi minun toki saada vähän tarkempia tietoja."
"Se on tiettyä. Onhan se oikein ja kohtuullista. Mutta sen minä vaan panen ehdoksi, että Te, otatte yritykseen osaa tai ette, pidätte asian aivan salassa. Lyökää kättä sen päälle!"