Löin lujasti kättä hänen kanssansa vakuuttaakseni, että ansaitsin hänen luottamuksensa.
"Tässä on kysymyksessä matka Laughlan-saarille", sanoi hän.
"En ole milloinkaan edes kuullut niistä puhuttavan", huomautin minä.
"Sen luulen! Nuo kahdeksan pientä saarta, jotka muodostavat ympyrän muotoisen ryhmän, ovat hyvin vähän tunnetut, sillä laivat karttavat sitä tienoota merestä, siinä kun on vaarallisia koralliriuttoja. Nimensä ovat ne saaneet kapteeni Laughlanista, joka v. 1815 ensiksi löysi ne. Monilla kartoilla ei niitä ollenkaan näy; mutta Rienzin kartalle ovat ne aivan oikein pienillä pisteillä merkityt."
"Missä päin on se saariryhmä?"
"Eteläänpäin Salomonin-saarista, pohjoiseen Louisiadeista."
"Peijakas, siellä on vaarallista! Kolme vuotta takaperin satuin minä yhteen ihmis-syöjäin kanssa eräällä Louisiadein saarista ja olin vähällä menettää henkiriepuni."
"Olkaa huoleti! Laughlan-saaret ovat noin 150 meripenikulman päässä Louisiadeista, ja ihmissyöjät eivät sinne veneillään tule; tuskinpa he tuntevat noiden kahdeksan saaren olemassa-oloakaan. Niillä ei asu Papuas-lurjuksia.. Ylimalkaan on vaan kahdella niistä asukkaita, yhteensä noin 300 Polynesialaista, jotka kuuluvat vaaleavärisempään rotuun ja ovat yhtä lempeitä ja iloisia kuin Tahitin asukkaat."
"Sielläkö siis on tuo simpukka-kari?"
"Siellä, noin neljän ja kuuden sylen syvyydessä."