"Eteenpäin miel' elävitten," — vuotta uutta varrotaan.
Toivon, pelvon tunteilla sen pulmia taas punnitaan.
Mutta peittoon kätkettynä meilt' on aika tuleva,
Josko vuosi riemun vaiko murheen se on oleva.
Josko rauha, hyvä tahto ihmisissä vallitsee,
Vaiko sodat, sorto meitä hirmukourin hallitsee.
Josko kultaviljat runsaat vainioilla lainehtii,
Vaiko kurjuus, katovuosi, nälkä meitä tervehtii.
Siunaa, Luoja, ihmiskuntaa, siunaa maata kallista,
Jossa meill' on kehto, koti, Suomenmaata armasta!
Edistyköön turvissasi kansain kuulut hankkehet,
Menestyköön suojassasi kaikki jalot aikehet.
—r—r.
VUODEN VAIHEELLA.
18 1/1 84.
Taas vuosikausi vaipunut
On ijäisyyden virtaan,
Ja jälkensä se painanut
On myöskin ihmiskuntaan,
Sill' aika kaikki muuttelee,
Sen varrell' olot vaihtelee.
Nyt vuosi uusi aluss' on,
Oi, armas Suomen kansa.
Se myöskin sulle suokohon
Runsaasti lahjojansa;
Sen ohell' yhä edisty
Ja vartu, kasva, miehisty!
Sua maasi kutsuu toimimaan,
Siis rohkealla miellä
Taas lähtekäämme kulkemaan
Kansallisuuden tiellä:
Jo enteet käskee toivomaan,
Jo rientää varjot poistumaan.
Oi, suokoon sulle apunsa
Taivahan Jumalamme;
Sull' uhratkoon myös voimansa
Maalliset johtajamme.
Näin onneks kaikki karttukoon,
Ja riemu maassa vallitkoon!