—r—r.
IMPI.
Ma tiedän immen ihanan, —
Ken hänt' ois armahampi!
Sen silmäin sini taivahan
Sineä kirkkahampi,
Ja poski milloin ruusuinen,
Taas milloin lumivalkoinen.
Ei suurta oo hän sukua, —
Perillä syntyi Pohjan. —
Ei loistosta myös lukua
Hän pidäkään, kosk' ohjan
Elolleen taivas antoi näin:
"Oo kaino, kasva lemmessäin!"
Hän, vaikka vuoroin kylmä on,
Vaan yhä voittaa mielet,
Ja häntä, kosk' on nuhteeton,
Ylistää kaikkein kielet. —
Mutt' impi milloin laulelee,
Riemusta syömmet sykkäilee.
On kosijoita hällä kaks:
Lapsuuden tuttu toinen,
Vaan tääkin käy jo kalseaks,
Ei sovi hälle moinen.
Taas toinen: outo, parrakas
Ja viekas, julma, juonikas.
Sa heihin ällös taivukaan:
Heill' uhkaa vain on sulle.
Ei konsanaan he johdakaan
Sua onnen valkamille.
Oi, pysy, impi, puhtaana
Ja Pohjan kaunistuksena!
—r—r.
TOIVOTTOMAN KUJERRUS.
Tyynny, syömmeni rauhatoin,
Tyynny, vaikk' olet toivotoin.
Kohtaloosi oo tyytyväinen,
Elon myrskyissä kestäväinen.
Ollos, raukka, sa pelvotoin,
Tyynny, syömmeni rauhatoin.