Mitäs tuosta jos itketkin,
Verta vainen jos vuodatkin?
Kärsimäänhän sa lienet luotu,
Ei oo riemuja sulle suotu,
Mailma sulle on armotoin:
Tyynny kuitenkin, rauhatoin.
Lämpimästi jos sykkäilet,
Lemmen tulta jos hehkuilet,
Murheet mustat sun ennättäisi,
Huolta lempikin synnyttäisi,
Ollos vainen sa tunteetoin;
Tyynny, tyynny, sa rauhatoin.
Nurmen alla jos nukkuisit,
Sykkimästä jos lakkaisit,
Parhain onni se oisi sulle,
Yksin viihtymään tuomitulle,
Siellä oisit sa huoletoin,
Sinne vaivu jo, rauhatoin!
—r—r.
KEN ON AMOR?
(Suomennos Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä runosta).
Ken se on, tuo paha Amor,
Koska usein moitittavan
Kuulen sekä herjattavan
Amor-parkaa pienokaista? —
Äiti mulle kerran lausui:
"Tyttöseni, valveillasi
Ollos vainen; tunteitasi
Varo viekkaalt' Amorilta."
Siksi aina huudankin:
"Amor, Amor, seuraneis,
Paha Amor, pysy pois!"
Vähät huolin Amorista,
Vilpistään ja viekkaudestaan,
Hypin, laulan, leikittelen,
Päähäni te'en seppelehen,
Tuulten tuiverrellessa.
Joskus muiskun lehtosessa
Aatolle suon, joka lempens'
Ijäks' luvannut on mulle.
Lasken sitten seppeleeni
Kutrillensa kultasille.
Enpä huoli Amorista,
Aatto omani kun on.
—r—r.
JÄÄHYVÄISLAULU.
(Suomennos Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä laulusta).