Elias.
YKS' OMPI TUNNE.
Yks' ompi tunne mun syömmessäin
Ma kertoa en sitä voi.
Ja yhä riehuu se rinnassain
Ja yhä mielessäin soi.
Ma aina jotain kaipajan.
Ja aina jotain ma odotan.
Mi ompi tunne tuo syömmessäin,
Mitä hurja ma aattelen?
Mi murhe kalvavi rinnassain?
En tiedä, mit' vuottelen.
Vaan aina jotain ma odotan.
Ja aina jotain ma kaipajan.
Ma aina jotain odotan,
Ain' syömmein kaipaavi,
En tiedä mitä haluan,
Miks' riutuu rintani.
Vaan aina jotain puuttuu multa.
Mun rintan' tuntuu murretulta.
Ma aina vuotan, odotan,
Vaan mitä? tiedä ma en.
Ja aina murhe on rinnassan',
Ain oon ma suruinen
Oi, missä kaihoni katoaa?
Milloin syömmeni levon saa?
Elias.
KERJÄLÄISTYTTÖ.
Luo rikkaan aatel' rouvan
Tul' pieni tyttönen.
Hän oven luona kauvan
Seisovi vuotellen.
Kun rouva hänet vihdoin, ylhäinen, havaitsee,
Näin lausuin tyttöselle hän heti tiuskaisee:
"Kuin, ryökäle, sä tänne,
Kuin tohdit tullakaan?
Het' ulos saat sa mennä,
Äl' palaa milloinkaan.
Jos palaat, rengilläni ma sinut pieksetän
Ja sitte vankeuteen paikalla lähetän."