LIITTOON YHTYKÄÄMME!
Veikkoin, käyös taistohon
Eestä armaan maamme!
Joskin taisto kova on,
Voiton varmaan saamme.
Ällös väisty taistosta,
Joskin kohtaat vastusta:
Nero, voima, rohkeus,
Niiss' on maamme vapaus.
Pimeys se kahleillansa
Kytkee vielä maatamme,
Sitä, veikko, huoletoinna
Katsellakko saatamme?
Ristikäsin emme saata
Huoletoinna aivan maata.
Ei! vaan käymme taistohon,
Kuolloon tahi voittohon.
Joskin voima heikko oisi,
Ällös väisty sittenkään.
Ehkä moni heikko voisi
Voiton saada. Yhdytään
Liittoon. Siitä syntyy muuri,
Jok' ei hevin murru juuri,
Vaan se seisoo horjumatta,
Myrskysäässä murtumatta.
Syntyköhön liitto laaja
Kesken poikain Kalevan.
Sit' ei myrskyt rajut kaada,
Ei, vaan käymme voittohon.
Liitä sormes' sormihini,
Astu liittoon rinnalleni.
Ällös horju, käyös vaan
Eestä Suomen sotimaan!
Elias.
KUINKA ON LAITA?
Kuink' on laita sydämmen'?
Ken sen mulle sanoo, ken?
Se kun rinnassani riehuu,
Raivoo lailla myrskytuulten,
Tulivuoren lailla kiehuu,
Niinkuin Etna hirmuinen.
Syvemmälle rintaani
Kätken hurjan syömmeni,
Siellä riehukohon vainen.
Raivotkoon ja pauhatkohon,
Kyllä tyyntymähän saan sen
Konsa vaivun kuolohon.
Sillä tääll' ei rauhoa
Sydämmeni saavuta.
Vasta haudan tuolla puolla,
Siellä syömmein levon saa,
Oi, jos saisin ma jo kuolla,
Tervetullut, kuolema!