LAULA!
Laula, kun sua surut painaa,
Ja kun rintas kaihoaa!
Laulu sulle riemun lainaa,
Laulu surusi huojentaa.
Laula, kun sa viel' oot nuori
Ja syömmes sykkii hellä!
Laulaos vielä syksylläsi
Kulta-aikaa keväimellä.
Illakko.
VAST'ALKAVA MATKAMIES.
Mä olen vasta alkanut
Mun vaellukseni.
Vähäisen onpi kohonnut
Aurinko eloni.
On sydän vilpas, innokas,
Minulla hehkuva:
Siis tulevaisuus toivokas,
Jokseenkin lupaava.
Mutt' miten taidan onneni
Todella säilyttää?
Ja miten vaellukseni
Tääll onpi päättyvä?
On Luoja luonnon lahjoja
Mullekin jakanut,
Armon ja onnen aarteita
Eteeni avannut.
Korkeaan tarkoituksehen
On Luoja ihmisen
Tänn' asettanut; sydämmen'
Tunteepi myöskin sen.