Mutt' miten tarkoitustani
Voin olla vastaava,
Kun peitetty on matkani
Synkällä sumulla?
Viel' sydämmeni valoa
On vailla vakaista, —
Oi, kenpä voipi minua
Oikeaan ohjata?
Ah, Luoja hyvä, kasvosi
Käännä mun puoleeni,
Ja taivaallinen valosi
Suo sydämmeheni!
Niin toivon tavoittavani
Oikean onneni,
Ja että päättyy matkani
Sun kunniaksesi!
K. H. F.
TALVELLA.
On talvi synkkä, sumea
Ja kolkko luonnoltaan.
Se huurteheista huntua
Käyttääpi verhonaan.
Meill' pohjatuuli alati
Kylmästi puhelee,
Ja valoansa niukasti
Aurinko jakelee.
Mutt' tähtiyömme kirkkahat
On meille mieluisat;
Ja revontulet hehkuvat
Meill' ilon tuottavat.
Siis oomme aina maahamme
Me tyytyväisiä
Ja mieluisasti poljemme
Isäimme jälkiä.