K. H. F.
RAUHAN MAA.
"Oi, missä oot sa, rauhan maa?
Kun saisin sinne vaeltaa!
Oi, pääsisinkö sinne vaan,
Miss' rauhan sielulleni saan,
Ma onnetoin!"
"Oi, veljen', mikä sinun on,
Kun olet sa niin rusoton?
Onk' ystäväs sun pettänyt?
Sitäkö suret sinä nyt?
Sa, vaivainen!"
"Mun ystävän' on pettän mun,
Ja kanssais lähden kulkeen sun,
Minnekkä myrsky viepi mun;
Ja sinua en hylkää, en
Oi, veljyen'!"
Ja missä rauhanmaa on? oi!
Mitenkä sinne päästä voi?
Kanss' sinun sinne rientäisin,
Ja iloll' siellä eläisin,
Oi, rauhan maa!
"Mä tiedän miss' on rauhan maa,
Ja sinne saan mä kulkemaan
Kes'-illan tyyntä nauttimaan:
Se luona Herran taivahan
On rauhan maa."
—r—
KIRKONKELLOT.
Kumiseva kellon ääni kuuluu kaukainen.
Vaikenee sen kuullessansa oksall' lintunen
Ja alkaa taasen laulamaan,
Vaan vaikeneepi uudestaan
Kuin lumottuna. — Soitolla
Lie voima salainen.