Surumielin, kyynelissä äiti katsovi,
Kuinka pappi multaa heittäin haudan siunavi,
Mutt' lohtunaan on: lapsensa
Vei Vapahtaja luoksensa,
Ei kuule, kuinka kuiskataan:
"Laps' kuoli kuumeesen."
Sampoinen.
NÄET MAASI.
Näet maasi kuusisen,
Rikkaan, armahaisen,
Vierahille salaisen
Tunnet sä sen luontehen
Syvän, puhuvaisen.
Huviksesko kulkenet
Lepopäivän aikaan,
Taikka muuten matkannet,
Maata suurta katselet,
Näät nuo vaarat, kankaat.
Kestäväisnä, uljaana
Vuor' kun vuorta kaartaa
Ajan vanhentamana,
Sammal paikoin peittona,
Petäjiä kantaa.
Hongat huojuu humisten,
Talvein taisteluista
Mennehiä kertoillen,
Kuinka kauhun kangasten
Kaatoi pohjan miesi.
Kuinka hallan halmehen
Sorrettua ennen
Pohjan miesi, pakkasen
Kouristeissa tarjeten,
Kuori männyn kyljen.
Kukkulalle kankahan
Käythän ihaellen?
Siintää järvet Suomenmaan,
Välkkyellen laaksoistaan,
Taivast' kuvastellen.
Kukkulalta kuljetpa
Taasen tiehyelle:
Vainiot sen varrella,
Viljat päilyy laaksossa
Kauas kaarestellen.