Tosin aamuhetkin soisin,
Että linnut laulaisi.
Silloin ehkä miekin voisin
Laulaa — sumut poistuisi.
Muistellessain kuinka ennen
Kesä-aamuin ihastuin,
Kuullessani kyntörastaan
Lauluja, kuin riemastuin!
En voi olla kaipaamatta
Kesä-aamuin lauluja;
Nyt on linnut laulamatta.
— Kesät on niin kolkkoja.
Oisivatko muuttunehet
Suomen kesät syksyiksi,
Joiss' ei enää linnut laula,
Marjat kypsy kypsiksi?
II.
Laulaa linnut kerran vielä,
Kun on aamu isänmaan.
— Kansa kun on noussut siellä
Suomen sydänmailla vaan!
Marjat kypsyy kankahilla,
Helteiseks kun päivä käy.
Silloin Suomen sydänmailla
Syksyä ei koskaan näy.
Hengen tiellä kesän voittaa
Kansa kerran ikuisen.
— *Silloin* ihmislapsi soittaa
Iloisna kuin leivonen!
—rt—