"Etkö?"
"E-en," sanoi Juhana, kiikkuen kovasti edestakaisin ja ylös katsomatta, "minulla — minulla on morsian jo ennestään. En minä useampia tarvitse."
"Ja kuka se sitte on, jos saan kysyä?"
"Julia Bomb."
"Matami Bombin sukulainen," huudahti äiti. "Minä en ikänäni anna siihen suostumustani."
"Ja kenenkä luulet sitä pyytävänkään?" sanoi isä Olsen. "Julia on sievä ja kelpo tyttö ja liian hyvä olemaan siinä talossa tuon vanhan noidan luona. Mutta mitenkä sen kirjejutun laita on?"
Juhana kertoi rouva Velkerin avun ja nyt aiotun veneretken.
"Oikein kelpo nainen tuo rouva Velker, oikein hyvä ja kelpo nainen! Saatpahan nähdä, että hän pettää matamin, niin että sujahtaa vain, ja toimittaa tytön sinulle ihan suoraan syliisi, poika. Ha ha ha!"
Alhaalla puutarhassa istuivat lääkäri ja molemmat neidet.
"Te olette niin synkkämielinen, tohtori," sanoi Alvilda. "Nyt minä näytän teille jotakin hauskaa."