"Aina iloinen ja reipas, ja sydän on hänellä puhdas kuin kulta.
Onnellinen se mies, joka hänet vaimokseen saa!"
Tohtori piirusteli vain kepillään kuvia hiekkaan.
Alvilda palasi, virkattu rahakukkaro kädessä.
"Taasko lahja tohtorille?" kysyi isä Olsen, tullen vastaan porstuassa.
"Helmillä koristettuja kukkaroita ja pännänpyyhkeitä, piipunnauhoja ja matkalaukkuja. Te käytätte hyvin kauneita syöttejä kalastaessanne, neiti."
"Mitä tarkoitatte?"
"Vaan minä pelkään, että tohtori on tuommoinen kivikala, joka kyllä syö pois syötit, mutta ei itse koskaan tartu kiinni."
Alvilda pahastui ja meni tiehensä.
Kun hän kainosti tarjosi kukkaroa Ravnille, sanoi Ravn:
"Te hukutatte minut hyvyydellänne, neiti."