"Mitä tämä kaikki merkitsee?"
"Että nuo nuoret ovat kauan rakastaneet toisiansa ja minä olin tuommoisena postiljoonina."
"Entä se juttu Pyramuksesta ja Tisbestä, joka seisoi tynnyrillä?"
"Sanottiinko minun siinäkin olleen."
"Ei ihan suoraan, mutta että se oli nainen teidän talosta."
"Ja te heti arvasitte siksi minut. Kiitoksia siitä, että ajattelitte niin hyvää minusta."
"Antakaa anteeksi, minä olen hirveästi tehnyt väärin teitä kohtaan," sanoi Ravn, ottaen rouvaa kiinni kädestä. "Te olette nyt myöskin kuulleet tunnustukseni eikä minulla ole muuta sanottavaa kuin kysyä, tahdotteko tulla vaimokseni."
"Ravn," vastasi rouva lempeästi, "minä olen jo kauan luullut, ett'en ollut teistä arvoton, enkä häpeä tunnustaa, että minun tunteeni ovat samanlaiset, ja jos luulette vanhan, köyhän lesken voivan tehdä teidät onnelliseksi, niin on vakavin pyrintöni oleva, tulla teille hyväksi vaimoksi."
"Mamma, mamma," huusi pikku Fanni heräten. "Missä on tohtori."
"Tässä minä olen, Fanni."