"Entä runoista? Oelenschlägerin, Schillerin ja muiden?"
"Kyllä, tunnenhan minä niitäkin; olihan niitä meillä ennen kotona koko kaapin täysi ja äitini seuranainen, neiti Holm, luki niistä kovaan aamiaisen jälkeen ja illoin; mutta enpä juuri voi sanoa niistä pitäneeni, minä kun en voi kärsiä runoutta."
"Ettekö kärsiä runoutta! — Te sanoitte: oli; eikö sitte teidän äitinne ole enää elossa?"
"Ei, eikä isänikään."
Tämä sanottiin vähän kiukkuisella, jyrkällä äänellä; Keskustelu pysähtyi hetkiseksi, niin että selvästi kuuluivat monet äänet, joita veneen liike synnytti.
Neiti keskeytti viimein vaitiolon.
"Pidättekö te tauluista?" kysyi hän.
"Alttaritauluistako? Oh, enpä tiedä."
"Niin tai muista tauluista, esimerkiksi maisemain kuvista?"
"Maalataanko niitäkin? Jahaa, todellakin, tiedänhän minä sen."