Vaan puolen tunnin kuluttua, joll'aikaa laivan tila kävi yhä pahemmaksi ja merimiesten nurina kasvoi liian kovaääniseksi, lähetettiin kuitenkin taas vene noutamaan auttajia, ja he saapuivatkin heti.
Kapteeni Charles istui vielä samalla paikallaan, ainoastaan vielä vähän syvemmällä varjossa. Pelastuksen-välittäjä, joka olikin jäänyt laivaan viime kerralla, seisoi hänen ylitsensä kumartuneena lohduttelevassa asennossa, kädellään taputtamassa häntä olkapäähän, kun he astuivat sisään.
"No hyvä", sanoi hän, kääntyen heidän puoleensa, "kapteeni Charles suostuu. Neljä tuhatta puntaa siis."
"Kuusi tuhatta", sanoi asiamies levollisesti, huomauttaen lyhyesti myrskyn kiihtymistä.
Kapteeni Charles aikoi hypähtää ylös. Terävästi katsoi hän asiamieheen ja hänestä pelastuksen-välittäjään. Mutta tällä kertaa ei pelastuksen-välittäjä, onnetonta kyllä, enää jaksanut niellä nauruansa, vaan kun kapteeni Charles sattui näkemään sen, hillitsi hän äkisti ilonsa. Kapteenin muoto muuttui kuin puoli kivettyneeksi, ja hän vaipui hitaasti takaisin varjoon, nyykäyttäen päätään, niinkuin olisi sanonut: kyllä minä nyt ymmärrän.
Pelastuksen-välittäjä rohkasi mielensä ja astui taas kapteenin luo, sillä hän tiesi, että pelastusyhtiö periaatteen vuoksi ei puolentanut ropoakaan kerran lausutusta summasta. Sentähden hän koetti surkuttelevilla liikkeillä selittää kapteenille, että eihän tässä mikä muu auttanut kuin suostua ehtoihin, koska laivan tila kävi yhä tukalammaksi. Eihän mitenkään saattanut jättää laivaa semmoiseen asemaan aamuun asti, koska se sitä ennen pieksäytyisi ihan hajalle. Senpätähden oli nyt pelastettava, mitä pelastaa voi, ja sovittava heti pelastushöyryn kanssa. Kapteni Charles ei vieläkään vastannut sanaakaan. Varjosta tähystelivät hänen silmänsä arasti milloin ketäkin vieraista. Suu ja koko ruumis vapisi hänen vetäytyessään yhä syvemmälle nurkkaan, jossa meri jyristen jyskytti häntä selkään.
"Ei, ei, ei", mutisi hän viimein puoli pyörryksissä ja ikäänkuin heräten saapasten jyhmeestä, joka taaskin lähestyi kannella. "Ei, ei, ei."
Asiamies, joka tähän asti oli seisonut kylmänä ja levollisena, toinen käsi seljän takana, toinen västin povessa, jossa hänellä olivat painetut välikirjat, hänkin nyt lähestyi. Hän nyt vain tahtoi pelastuksen-välittäjän huomautuksiin omasta puolestaan lisätä, että ell'ei asia ollut päätetty puolen tunnin kuluessa, täytyi pelastushöyryn lähteä pois, se kun ei uskaltanut jäädä yöksi tähän näin rannalle. Vielä yksi epuu oli hänen varman käsityksensä mukaan sama kuin sekä laivan että lastin täydellinen häviö.
Sitte tahtoi hän pyytää kapteenin päättämään asian nyt, sillä neljännestunnin kuluttua hän, asiamies, ehkä ei enää tyytyisikään samaan summaan.
"Ei, ei, ei", mutisi kapteeni Charles yhä nurkastaan, pudistellen melkein kuin mielipuoli päätänsä.