Kapteeni Charles ei noussut eikä pyytänyt tulijoita istumaan, vaan kysyi ihan lyhyesti, mitä apu maksoi.
Asiamies pyysi nähdäkseen laivan paperit. Kapteeni Charles otti ne pöydänlaatikosta ja työntäsi pitkin pöytää asiamiehelle, joka ne heti avasi.
"Vai niin, pummulia", sanoi hän.
Kapteeni nyykäytti päätään.
Mutta pelastuksen-välittäjän vahva ruumis taaskin ikäänkuin vähän värähti ja samalla hänen täytyi tukeuttaa hymyä pääsemästä huulillensa.
"Neljätuhatta puntaa", sanoi asiamies ja työnsi paperit takaisin.
Kapteeni Charles katsahti äkisti ylös. Hän aivan kuin kerrassaan selvisi humalastaan eikä ollut uskoa korviansa.
Vaan kun asiamies levollisesti ja jyrkästi toisti sanansa, tempasi hän päättäväisesti pois paperit, pisti ne ilman mitään laatikkoon ja viskautui entiseen asentoonsa, sanoen lyhyesti ja jyrkästi hänkin: "ei".
Oli hetkinen äänettömyyttä. Pelastuksen-välittäjä, jonka asia ja virka oli kaikissa tapauksissa olla kapteenin puolella ja kannattaa hänen etuansa, tahtoi välitykseen ryhtyä. Mutta silloin uudisti kapteeni niin lyhyesti ja jyrkästi kieltonsa, että asiamies otti hattunsa pöydältä, kumarsi ylpeästi ja läksi astumaan kajuutasta ylös portaita myöten.
Nuori tuomari seurasi nopeasti jäljestä, ja kohta sen jälkeen kuului heidän veneensä lähtevän pois laivan tyynipuolelta.