"'Etkö häpeä tunnustaa?' kysyi ritari ja sai samanlaatuisen vastauksenkin:
"'Sinä kehut käytöstäsi, kun valehtelit koko pitkän vuoden! Minun ei tarvitse hävetä puhuessani totta, kun en mitään ole rikkonut, vaan ollut ainoastaan niin onneton, että olen joutunut pahan sattuman uhriksi!'
"Silloin menetti herra malttinsa, meni käsi ojona vaimonsa luo ja löi häntä."
"Siinä hän tekikin lemmon oikein", sanoi kreivi.
"Hyi, hyi! herra, lyödä heikkoa vaimoa!"
"Miksikä ei vaimoa, kun lapsiakin lyödään?"
"Sentähden että nainen on heikompi, herra."
"Vielä yksi syy! Vahvempiin ei pääse käsiksi, ja heikompia lyödä ei saisi; ketä sitte saa lyödä?"
"Ei ketään, hyvä ystävä! Hyi, hyi, mimmoisia perusaatteita te lausutte, vaikka teistä on tuleva ylhäinen sotilas!"
"No niin! Kuinka sodassa käypi? Vahvempi lyö ja heikompaa lyödään. Eikö se ole johdonmukaista?"