"Mitä siinä mollikoit?"
"Minä olen pestautunut palvelemaan teillä kaupungissa enkä täällä maalla makaamaan ja raatamaan ja vetämään suuria koreja puolen peninkulman matkoja ja joutumaan humalaisten tai härkien tai muiden petojen käsiin."
"Laittaudu nyt heti matkaan taikka minä —!"
"Jos ajatte minut asemalle, niin menenkin minä junalla."
"Ole hyvä, mene, mihinkä haluat", tiuskasi rouva, kääntyen pois.
"Hyvä oli, että te olitte kuulemassa. Rouva antoi minulle luvan lähteä pois", sanoi Liisa kuurolle talonemännälle, joka hymyili tyhmän tavalla eikä tietysti ollut kuullut sanaakaan.
Hetkisen kuluttua palasi Liisa matkapuvussa ja hattulipas kädessä.
"Hyvästi sitte, rouva! Voikaa hyvin."
"Aiotko siis todellakin lähteä pois?"
"Aion, aion kyllä, ja ihan totta se on."