Setä katsoi häneen kummastuneena.
"Sanokaa, eikö teillä tunnu vatsanpakotusta?"
"Vatsanpakotustako?"
"Niin juuri. Minun vatsaani pakottaa, ja minulle johtuu mieleen — niin, ehkä se on hyvin väärin —."
"Mitä tarkoitatte?"
"Johtui mieleen, että — että jäljiste oli — oli —."
"Myrkytettykö!" huudahti setä.
"Niin juuri. Mutta hyvänen aika, miten kalpea te olette!"
"Niin, en minäkään voi hyvin."
"Näettekös, jäljistehän tuotiin valmiiksi talrikeille pantuna, ja helpostihan voi sokurin sijasta ottaa vähän arsenikkia. Minä näin Terningin ja rouvan katsahtavan pöydässä toisiinsa."