"Meillä — meillä on niin vähä tilaa —."
"Oh, ei minulla ole suuria vaatimuksia. Voithan muuttaa vain sängyn tähän saliin, niin kyllä minä tähän yhteen huoneesen tyydyn."
"Mutta mitenkä, jos vieraita tulee?"
"Vieraitako? Teidän asemassanne ei toki koskaan pidettäne syönti- eikä juontikemuja? Minulla kyllä on varaa käyttää luonani vieraita, mutta minä en sitä koskaan tee."
"Lapset, tulkaapa nyt sisään ja tervehtikää kauniisti täti Teaa."
Asianajaja Bisbyn jälkeläiset, kymmenen luvultaan, tottelivat kehoitusta.
"Ovatko nämä lapset kaikki sinun omiasi?"
Rouva Bisbyn se täytyi myöntää.
"Eipä sitte olekaan kumma, että täällä on vähän tiukkaa elämä. Minulla on varaa siksi, että voisi lapsiakin olla, mutta minulla ei ole niitä koskaan ollut."
"Tässä on vanhin tyttäreni Andrea. Hän on kelpo tyttö, joka ei ole oppinut kieliä, ei musiikkia eikä muuta semmoista roskaa, vaan hänet on kasvatettu tulemaan kelvolliseksi emännäksi."