Fredrikin asunnossa oli ilo korkeimmillaan.
"Tuossahan isäntä jo tulee, eläköön hän!"
"Mutta näytäthän ihan siltä, kuin tulisit hautajaisista."
"Niinhän tulenkin," sanoi hän istuutuen ääneti.
Hetkisen kuluttua nousi hän ja otti lasin.
"Isäntä tahtoo puhua!"
"Hyvät ystävät. Syy, jonka tähden teidät olen kutsunut tänne, ei ole ainoastaan päivän yleinen merkitys, vaan myöskin sen merkitys minun omassa elämässäni. Aamupäivällä minä kosin nuorta tyttöä ja sain myöntyvän vastauksen. Nimen kyllä saatte perästäpäin kuulla. Hänen maljansa! Sen juomme sampanjassa."
Hän pani lasin niin kovasti pois, että se särkyi.
"Ja tämä oli viimeinen lasi sampanjaa, jonka join, ennenkuin saan tutkintoni suoritetuksi yliopistossa. Huomenesta alkaen rupean tekemään työtä enkä tuhlaamaan terveyttäni ja omaisuuttani hurjalla elämällä. En tahdo, että vaimon, jonka tänään kihlasin, kerran tarvitsisi sanoa kuin leski äsken: hän joi liian paljon sampanjaa ja hänellä oli liian paljo ystäviä."
"Oletpa tullut surumieliseksi naapuritalossa."