"Ei, vielä minä pyytäisin teiltä suurta apua."
"Saadaan nähdä, sanohan se ensin."
"Se on pitkä juttu."
"No, käy sitte tähän istumaan ja kerro se kaikkinensa. Tätisi on kaiketi jo nukkumassa, niin ett'ei meitä kukaan häiritse."
"Tunnettehan perimies Olsenin?" kysyi Julia vähän punastuen.
"Tunnen toki; mitä hänestä?"
"Näettekös, hän istui puutarhassansa, ja minä istuin ommellen huvihuoneessamme, ja niin jouduimme, en tiedä miten, puhelemaan keskenämme, ja niin tapasimme, en tiedä miten, toisiamme melkein joka päivä — ja niin — niin rupesimme pitämään paljon toisistamme —."
"Etkä tiedä miten?"
"En, se tapahtui niin salaa, ja eräänä iltana sitte — sitte —."
"Mitä sitte?"