"Luulen! sillä muutoin en voi teitä rikkaaksi kutsua."
Tuo sana vävymieheltä sanottuna, veti naaman pitkäksi, Pynnöläinen sanaakaan sanomatta aukaisi kaappinsa laatikon ja luki Taavetin eteen pöydälle viisituhatta ruplaa.
"Vielä jäikin!" sanoi isäntä ja työnsi loput kaappiin takaisin.
Taavetti pisti rahat taskuunsa ja meni Naavalaan. Siellä ei ollut muuta kuin kirjat tehtiin ja rahat luettiin vierasmiesten läsnä ollessa. Taavetti oli nyt Naavalan Taavetti ja talonisäntä.
Naavalainen olisi tarjonnut ryyppyjäkin rahat saatuansa, vaan Taavetti oli ilmankin tyytyväinen ja niin hän talonkirjat taskussa palasi Pynnölään.
"Siinä on kirjat!" sanoi hän, heittäen ne Pynnölän kamarin pöydälle.
"Milloinka menevät pois?" kysyi Leena.
"Kahden kuukauden perästä saamme muuttaa sinne."
"Vai jo kahden kuukauden perästä!" sanoi Leena.
"Se oli onnen potkaus se, kun saatiin Naavala sopuhinnalla!" sanoi
Pynnöläinen.