"Mene lapsi sanomaan terveisiä isälle", kehoitti äiti.
Isä … eihän se ollut isä … punanen parta … isällä on musta … eikä tuo muutenkaan ollut isää…
"Mene paiskaamaan kättä isälle", kehoitti setäkin.
"Ei se ole isä, mies vaan", sanoi Elsa sedälle hiljaan ja tunkeusi niin lähelle kuin pääsi.
Setä naurahti ja yhä kehoitti ja äitikin vielä käski. Elsa lähtikin, vaan alla päin, tarjosi ujosti kätensä ja notkautti polviaan.
"Tule nyt isän syliin", sanoi mies hyvittelemällä.
Elsa kiskausi irti ja juoksi takaisin setän luo.
"Mari, tulepas sinä isän tykö kiikkumaan."
Mari meni. Mies nosti hänet jalkaterälleen, piti molemmista käsistä kiinni ja huiskutti siinä ylös ja alas. Mari nauraa hekatti ja olisi kiikkunut enemmänkin.
"No tule nyt sinäkin,—mikä sen nimi olikaan tämän pikisilmän?"