Pojat kaiteilta katsahtivat äitiin.
"Mitä äiti siunaa?" kysyi Aukusti.
"Ei mitään … ole nyt vaan…" Äiti ei suonut itseänsä häirittävän.
Poikiin vaikutti masentavasti, sillä he aavistivat äidin nyt olevan kovin pahan olla.
Kerjäläis-joukoksi heitä nimitettiin, mihin vaan tulivat. Kun kylmä säälimättä hätyytteli, niin sai kuleskeleminen poikainkin mielestä ikävän muodon. Kun taipale oli ajettu ja kyläkunnissa jonkun talon pihaan tultiin, niin pojat etumaisina tupaan kopistivat, Liinu ja Tuppu perässä sekä perimäisenä äiti Miinaa kantaen. Ennen kuin äiti ehtikään, olivat lapset jo tavallisesti takkakiven vallanneet, missä hampaitansa lotistaen kohmettuneita jäseniänsä sulailivat.
Äiti tavallisesti Hemmun ja Aukustin tullessaan syrjään karkotti päästäksensä Miinaa lämmittämään. Pojat tottuivat lämmittämään itseänsä teuhaamisella. Tuohon äitikin luotti, kun heiltä lämmittelemä-tilan ryösti.
Ihmiset tavallisesti alussa aina katselivat äänettöminä ja vakavina tuota tulokasten käytöstä. Ei vakavuudessa ollut aina surkuttelua huomattavana, moittimista yleisemmin, kun suloisen kotorauhan häiritsivät ikävän näköiset repaleiset kerjäläiset.
Vasta silloin useinkin talonväen puolelta ensimäinen lause äännettiin, kun joku pojista sattui talon kapineita koskettamaan … ja siihen ei paljoa aikaa tarvittukaan.
"Anna olla rauhassa poika!" Ääni oli aina moittiva ja ankara. Pojat tuohon pian siksi tottuivat, etteivät paljoa välittäneet. He olivat vaistomaisesti oppineet tietämään että tuollainen kielto tuli enemmän kärsimättömyydestä, kuin peläten kalun vahingoittumista. Jospa hitaasti laskivatkin luotansa kielletyn kapineen, niin silmät kuin samassa kiintyivät johonkuhun toiseen esineesen, kädetkin unohtuivat sitä käpälöimään… He olivat lapsia hekin, vaikka kerjäläisiä… Heidänkin luontonsa kaipasi huvitusta ja mieli oli utelias, kuten muillakin lapsilla.
Mutta sitä vaan eivät ihmiset suvainneet että he olisivat saaneet huvitella. Asian mukaisempi oli nähdä heitä myrryisinä ja sorrettuina paikallaan istuvan. Kenenkään mieleen ei olisi pujahtanut samallaisista asioista muistuttaa siisteihin vaatteihin puettuja lapsia, kuin näitä muistutettiin. Mutta se nyt oli seikka sellainen … syntihän olisi ollut antaa kerjäläisen suun vetäytyä tyytyväisyyden hymyyn!