"Jos ei piisaa, niin pannaan piipun varsia lisäksi", sanoi munan pojista.
Kaikkia näitä täytyi nyt Hikliinin kuunnella, tohtimatta suuttuakaan, kuten monasti muulloin.
Niin. Sikaarit täytyi nyt Hikliinin joka pojalle antaa, eihän siinä muukaan auttanut, kun pelkäsi muuten Tuomaan käräjiin vievän, sillä ei hän ollenkaan epäillyt tuon vasta saadun manuun totuutta.
Katketakseen nauroivat pojat Hikliinin pois mentyä ja polttelivat hyvillä mielin noita sovinto-sikaareitaan.
"Soitapas nyt Pekka oikein koreata polkkaa, että saadaan tässä vähän tanssiakin," sanoi Tuomas, kun oli poltellut sikaarinsa loppuun.
"Tosiaankin! Anna tulla oikein paraan tapin takaa," säesti Rimalan
Erkkikin.
Pekka ei vastannut mitään, sammuttelihan vain sikaarinsa ja pani sen sitten suuhunsa, piipunperille lisäksi. Sen perästä alkoi hän viuluaan viritellä ja kotvasen perästä raikui ilmoille korea polkka.
Kun tanssimiehet olivat parhaassa touhussaan, lähestyi heitä Syrjälän isäntä, seurassaan moniaita muita miehiä. He olivat menossa seuroihin, jotka olivat eräässä mökissä toisella puolen järveä. Nuorikot eivät heitä huomanneet, ennenkuin tulijat olivat aivan lähellä. Silloin he kyllä herkesivät tanssimasta ja kielsivät Pekkaakin pelaamasta, vaan Pekka ei sitä kuullut, veteli vain polkkaa, vaikka seuramiehet olivat aivan hänen selkänsä takana.
"Mitä melua tämä on! tuolla tavallako te, kelvottomat, pyhitätte
Jumalan asettaman lepopäivän?" kiljasi Syrjälän isäntä.
Kukaan ei tohtinut vastata mitään, ja toistensa suojaan tukkeusivat tytötkin peloissansa.