"Vai et. Etkö sinä luule minun tietävän?" väitti vaan Erkki.
"Ole tuossa joutavoimatta," sanoi Tuomas ja nousi ylös, uni silmänurkissa.
"Pannaan nyt se mylly… Sinun teko, sinä jäit illalla viime kerralla myllyksi… Tuossa," ja Erkki ojensi korttipakan Tuomaalle.
"Sinähän se jäit," väitti Tuomas.
"Vaikka sinä. Etkö muista, kun minä tein sinusta oikein vesimyllyn."
"Sinä se kyllä jäit, vaan samahan tuo on, teenpää heidät minä," ja Tuomas otti kortit, joita alkoi sotkea käsiensä välissä. "Pata valttia," lisäsi hän sitten ja löi korttipakan penkille.
"Silläpä minulla onkin kaikki pataa," sanoi Erkki, silmätessään korttejansa.
"Kunhan olisi puoletkaan," virkkoi Tuomas ja löi.
Olkansa takaa sivalsivat he aina kortin petäjäiseen penkkiin ja se mies jolla se paraiten läsähti. Aina kun toinen joutui myllyksi, pääsi toinen kiusottelemaan, että "käytä minunkin pussini."
Tuota tekoaan jatkoivat he niin kauvan, että se alkoi tuntua vanhalle, sitten heittivät he sen pois ja panivat tupakin.