"Päivää, päivää! Onkos sitä nyt muuta kuulunut?"
"Eipä heitä niin kerrottavia", sanoi Hikliini ja alkoi taskustaan kaivella piippunysäänsä.
"Oletko käynnyt kaupungissa, kun kuulin sitä illalla puhuttavan," kysyi
Erkki, kun olivat olleet tovin ääneti.
"Kävinhän siellä… Kuka sitä sanoi?"
"Ketolan Heikkihän sitä taisi puhua."
"Niin, Ketolan isännän kyytissähän minä siellä kävin. Ajattelin, kun ei tarvinnut kyytistä mitään maksaa, että jospa häntä joskus kävisi kaupunkiakin katsomassa".
"No mitä siellä näkyi?"
"Ainahan siellä näkyi kaikenlaista… Mikäpä ne kaikki enään muistaneekan."
"Näitkö rautatienkin?" kyseli Erkki.
"Näin, ja kaikki ne tulivat junatkin … vai miksi heitä kutsuttanee … näin kun mennä pölistivät niin kiivaasti, ettei lintukaan olisi niissä pysynyt."