Vihdoin keräytyi siihen koko joukko nuoria miehiä, ja tuumivat tiukujen olevan niin siistiä työtä, ettei kaupungin valureiltakaan olisi saanut sen puhtaampaa.
"Tee minullekin tiu'ut!"—"Ja tee minullekin!" kuului joukosta useampia ääniä.
"Saahan tehdä; aikaahan tätä mökin miehellä on", arveli Taavetti ja meni kirkkoon.
Palausmatkalla Taavetti kehui kosolta saaneensa tiu'un tilauksia.
"Sitä vartenko sitä kirkossa käydäänkin, että tilauksia saamassa?" kysyi äiti.
"No, täytyyhän köyhällä väliin olla yksi tie, kaksi asiaa", tuumi
Taavetti.
"Kylläpähän se välistä niinkin taitaa olla", sanoi muori. "Vaan täytyy koettaa kirkossa käydä vapaalla mielellä kaikista maallisista puuhista."
Seuraavana päivänä rupesi Taavetti äitinsä kanssa neuvottelemaan, että torppaan hankittaisiin paja.
"Paja? Mitä sillä tehdään meillä? Kuka siinä sepittäisi?" kysyi äiti.
"Minä siinä olen aikonut toisinaan sepittää", vastasi Taavetti.