Franseesin loputtua saatoin hänet paikalleen ja kohteliaasti kiitin.
Hän ei vastannut mitään, vaan surullisesti katsahti.
Minä riensin herrojen puolelle, iloisena ja tyytyväisenä asiani hyvään ajamiseen.
Seuraavana aamuna kivisti päätäni. Inhotti kaikki mitä näki, inhotti muistella kulunutta iltaa.
Kuinka minä sentään saatoin sillä tavalla käyttäytyä, ja kaikkien nähden? Täytyisi oikeastaan pyytää Selmalta anteeksi.
Mutta se olisi liikaa sekin. Kaikki voisi muuttua jälleen entiselleen.
On kuitenkin parasta kuin on. Ja tulihan siten ilmoitettua muuttonikin.
Lienee viisainta olla jo kokonaan sekaantumatta.
Ja niin minä olinkin. Matkustin sitten hyvästiä sanomatta. Enkä ole hänestä sen koommin mitään kuullut, kunnes eilen sain eräältä tuttavaltani kirjeen, jossa mainitaan hänen olevan morsiamen ja tänään viettävän häitään.
Minä tahdon täältä kaukaa toivottaa hänelle kaikkea hyvää.